Keilaremmi tuskailee pitkään kestäneiden arkisten huolien ja henkilökohtaisten murheiden parissa. Timppa on työtön ja alkoholi maistuu.

Kalea painaa avioero ja oma hankala luonne. Handella on avio-ongelmien lisäksi menossa akuutti työkriisi.

Mutta synkkyyteen ei haluta vaipua. Yhteisesti päätetään ottaa etäisyyttä ongelmiin lähtemällä reissuun kohti Lappia.

Matkaa tehtäisiin avoimin mielin, jaloa kiireettömyyden periaatetta noudattaen ja vanhimman nelostien reittiä seuraten. Reitin varrella sattuu ja tapahtuu.

Koukkauksia tehdään tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin paikkoihin, yövytään erikoisissa paikoissa ja tavataan ihmisiä, varsinaisia persoonia. Kyseessä on jokseenkin hulvaton road trip-tarina, Mikä on totta, mikä ei? Osa saattaa olla keilaremmin kaverusten vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

No, oikeasti totta on keilaremmin käyttämä vanhan nelostien reitti, Hande sen matkaa edeltävänä yönä lainakarttoihinsa suunnitteli. Tarinan sankarihautausmaat ovat myös totta.

Ne sijaitsevat täsmälleen niillä paikkakunnilla, missä keilaremmi Kalen vaatimuksesta pääsi tai joutui pysähtymään. Ja vielä! Tuolloin kesäkuussa satoi reilusti lunta Vuotsossa ja Saariselällä.

Pyhä-Nattanenhan oli hetken aikaa myrskynsilmässä. Kannen kuva on Tankavaarasta.

. .